Kesän loppu

Kesän viimeinen päivä.
Poissa on kohta elokuun kultaiset päivät.

Syksyn värejä ootellessa mieli palaa hetkeksi muuttolintuihin jotka pian jo lähtösuunnitelmiaan tekee.

Osa jopa jo lähtenytkin osa viivyttelee viime tippaan.
Ensi kesänä on taas uusien lintujen laulun aika.
Ja uusien ajatusten aika.

Nautitaan kesän viimeisestä päivästä.
Kirjotaan muistot elämän helminauhaan.

Hyvää elokuun / kesänloppua kaikille täällä pyörähtäneille! 

Tikan kesä

Auttamattomasti syksy lähestyy vinhaa vauhtia.
Luonnon kukkaset on kukkansa kukkineet.
Emot lapsensa maailmalle laittaneet.
Vielä aamun kirpeässä ilmassa kuuluu järveltä kuikan huuto yksinäinen.
Kirjosiepot on kadonneet aikaa myöten.
Peippo laulunsa lopettanut.

Vielä joskus käy mökin pihapiirissä tammea kolkuttamassa tikkaherra.
Joka  niin hyvin hoivasi kahta poikaansa elämän matkalle.

Minulla oli autiopaikka seurata tikkojen touhuja pihalla.
Tämän viimeisenä ajatuksiini tulleen kesämuiston päätin tänne päivittää.

Kuvissa on kohinaa, liian isolla herkkyydellä napsailtu, vaan haittaako se ketään?
Tänä päivänä ei nuoria tikkoja näe, minne lie oman reviirinsä laittaneet, 
kauasko on siipensä kantaneet.

On närhien ja hömötiaisen aikaa kuusikossa.

Pieni kukkajuttu

Mistä kukista pidätte eniten?
Mitä tulee laitettua joka vuosi pihalle?

Perennat ovat asia erikseen, mutta mitä muita laitetaan joka vuosi siemenistä?
Ihan vaan alkoi kiinnostaa, onko samat kasvit mielessä joka kevät.

Minä rakastan kesäpäivänhattuja, ne kukkii aina runsaasti ja ovat perhostenkin mieleen.
Myös krassi täytyy koettaa joka vuosi laittaa itämään.

Ja auringonkukka.
Syysasteri on myös edullinen, onkohan se vähän epäsuosittu, minusta ainakin ihan kaunis.

Syyshortensian muhkeat kukat houkuttavat melkein painamaan kasvot mehevään kukkarykelmään.

Vieläkö kukaan laittaa lattialle suureen ruukkuun osmankäämiä, se oli sitä retroaikaa varmaankin se.

Kaunis päivä hellii taas meitä, ulos puutarhahommiin siis lähtis tämä.
Iloa ja kaunista päivää kaikille täällä pyörähtäneille.

Vieläkin perhosia

Kyllä sunnuntai helli kauniin lempein sätein luonnon kulkijaa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä jopa liiankin kirkkaasti kuvaajan näkökulmasta.
Vaan en valita toki, on ihania nämä kauniit elokuun lopun päivät.

Sinisiä siipiä lenteli pieni pyrähdyksin etsien maittavaa ateriaa.
Harmitus, kun ehkä viimeiseksi sinisiipi kuvakseni tuli tämä aika kehno otos.
Kesän aikana tuli kyllä kelvollisiakin kuvattua, eri sinisiipejä.

Viimein näin syyskesän ensimmäisen nokkosperhosenkin.

Amiraaleja muutama liikenteessä vielä keltaisilla kallionauhuksilla ja neitosia.

Mutta tämä veitikka  kiinnitti huomioni täysin ohittaen jo amiraali kuvauksetkin tykkänään.
Ilmeisesti perhonen on gammayökkönen ja tietojeni mukaan lennossa paljon tänä syksynä.
Keväät oli varmaan suosiollinen ja nyt saamme näitä jälkeläisiä runsain mitoin nähdä.

Gammayökkönen on amiraalin tavoin vaeltaja.
Minulle kaveri on ensimmäinen ikinä.
Oli todella haaste koettaa kuvata vikkelää väpättäjää.
Mutta tämä kaikki on jo muistojen helminauhaa, tänään uudet kujeet ja aatokset.
                                         
                                          Ihanaista uutta viikkoa hyvät lukijat!

Kissanpäiviä

Mona se viettää kohta eläkepäiviä, kissanpäiviä on vietetty jo joka päivä.
Ikää lähestyy 14 v.
Vanhemmat lukijani varmaan muistavat Monan täältä Seijastiinan sivuilta

Massaa on tullut poskiin ja kehoon, sellasta se on, kun ei aina pääse hiiriä tietämään ja liikkumaan.
Mökillä sitten kesän ajan pyörähtelemään hiirten perässä ja kyllä kintut vielä vipeltää vaikka puuhun mennä tikan perässä, kuten sain kesällä huomata.
Onneksi tikanpoika oli nopeampi.

Aika kuluu haaveillessa ja  seuratessa varaemännän touhuja.
Mieluisia hetkiä ovat ruuanlaitot, siinä jokaikinen käden liike pannaan merkille.
Joskus joku herkkupala eksyy kissankin suuhun.
Kuitenkin mieluummin se rakastaa omia natusiaan ja ruokapussukoitaan, 
joita pitää vaihdella päivittäin , sillä maku on valikoiva, kuten arvon ladylla pitääkin olla.

Välillä vielä leikitään railakkaasti ,että matot on kasassa.
Ja turkin harjaaminen kuuluu kissan nautintoihin numerona kaksi, sillä ruoka on sijalla yksi.
Sen jälkeen on aika ottaa pienet unet ja haaveilla hiiristä, sisiliskoista ja muista mönkijöistä puutarhassa maalla.

Sellaista se on Monan elämä kuten monen muunkin kissanpojan ja tytön.

Perhosia vielä ja muita kavereita

Ompa vaan kirpeän raikas pirteä aamu, mittari  ulkona näytti +6 kun heräsin tuossa klo 7 kieppeillä.
Puita taas kamiinaan het ja kohtahan se tupakin mukavasti lämpee.
Sillävälin kipaisin taas ahon laitaan, ihan paita päällä, yöpaita päällä.
Kurkia ei näkynyt vaikka niitä vähän oottelin.
Siirryin pihan kukkasia tarkastelemaan.

Uupunut kimalainen tarvitsee myös unensa.
Ei muuta mitään erikoista, joten palaan eilisiin tunnelmiin ja meininkiin puutarhan puolelle.

Vielä pari amiraalia nauttii punahatun läheisyydessä olostaan.
Ei voi kuin ihailla noita kauniita kaukomaan matkaajia.
Suomessahan ne eivät talvehdi, kuten muut syyskesän perhoset.

Neitosia ei näkynyt enää, tai vielä, kuin yksi kaunokainen.
Aina se vaan on sävähdyttävä minusta.

Suruvaippoja on näkynyt vain yksi nyttemmin, en tiedä, nekin kai katoaa nokkosperhosen myötä täältä.
Joskus parempina aikoina jopa viisi, kuusi suruvaippaa on puutarhassa pyörähdellyt.

Aurinko alkoi lämmittää mukavasti iltapäivällä ja pienet sisiliskot asettuivat tutulle kannolle lämmittelemään.

Se eilisestä, tästäkin päivästä saattaa tulla kaunis, merkit viittaa siihen.
Nautiskellaan luonnon tarjoamista elämyksistä.

                            - Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla

                                         eivätkä etäisissä merissä

                                            ne ovat takapihallasi

                                    jos vain osaat niitä sieltä etsiä -

Lisää oravia

Tulin juuri maalle, ei muuta kuin mökin lämmitykseen, asteita sisällä vaan +14, 
aika viileetä etten sanoisi.
Ulkona kuitenkin aurinko alkaa hiukan lämmittää, luulen niin ja uskon kun kerta säätiedotus niin sanoi, että lämmittää ,lämmittää se päivällä.
Tässä tupaa lämmittäessa pitää istahtaa hetkeksi ja kertoa, 
kuinka veikeä vastaanotto komitea oli pihassa.

Viisi oravaa juoksenteli sinne tänne ja yksi rohkaistui melkein täysin ja oli juosta syliin.

Alimmassa kuvassa on malja, joita tein ja laattoja puutarhaan.
Oravat saa tuoretta vettä.
Ja kovasti näkyy kurrea janottavankin.

Maljat ovat kovassa käytössä, toisessa kylpee helteellä linnut ja vettä ei tarvitse juoda rapakoista,
eikä niitä varmaan helteellä edes ollutkaan.
Idean raparperin lehti maljoihin sain lukijaltani Irmastiinalta.
Monta vuotta siihen menikin ,ennenkuin sain maljat ja laatat tehtyä.
Mutta sellasta se on toisinaan.
Nyt pököjä pesään, saunapuut kantamaan ja illalla kylvetään, eikös joo?

                                                Hyvää viikonloppua Ystävät 
                                                                       ♥

Täysikuu

Monen pimeän polun kulkijaa valaisi eilen komea täysikuu.
Tänä iltana alkaa taas laskusuunta.

Mökillä kuu nousee pellon takaa tähän aikaan.
Aina ja aina se vaan on yhtä vaikuttava.

Päätin illalla lähteä pienelle kävelylenkille ennen kuun nousua,
takaisin tullessa se jo kurkistikin puitten takaa.

Kuva vuodelta -12

Aamulla kurjet huusi kirpeässä ilmassa samaisella pellolla.
Mutta niin kaukana.
Alkavatko kokoontua jo?
On jo syksyn tuntua, kesää enää kymmenen päivää.

Nautitaan ystävät näistä kauniista kesäpäivistä.

Kurre nimeltä Oravainen

Kesän pieniä ilonhetkiä on ollut minulla seurata tikkojen elämää ,kuinka isä huolehtii tarkkaan pienistä pojistaan ,emon vielä ruokkiessa pienempiä.
Tämä kaikki tapahtui mökkini pihan keskellä tammipuussa.
Mutta tikoista lisää joskus toiste.

Lisäksi ilokseni pihalla on muutakin vilinää riittänyt.
Oravia on kieppunut neljä pörröhäntää ,välillä kisaillen , välillä kipakasti äännellen toisilleen.
Nyt on kiirettä vikkelillä jaloilla.

Poikaset on saatettu maailmalle ja huomaan talvivarastojen jemmailun olevan täydessä vauhdissa.
Sinne tänne juoksennellaan ja koetetaan etsiä hyviä piilopaikkoja.
Joskus heitän pähkinöitä pihalle ja vähän omenaa, ne menevät tiuhaan parempiin suihin tai piiloihin.
Hauskaa minusta, (ei varmaan oravista) kun toinen kurre jo kaivaa kohta toisen piilottamaa makupalaa.

Joskus mietin, löytääkö ne koskaan piilojaan.
Naapurissa asuu kissa perheineen ihmis palvelijoineen, mietin onko katti päässyt verottamaan 
jo oravakantaa, kun nyttemmin enää vain kolme kurrea näkyy maisemissa.
Näissä mietteissä tämä päivä alkaa.

Kuu tais herätellä liian aikaseen, ajatukset siivin lentelee.
Taidan ottaa vielä nokoset.

Hyvää tätä päivää!

Kuun aika

Kuunaika alkaa olla täysi pian, ihan pian.
Illat pimentyneet kummasti.
Miten on, nukuttaako hyvin täydenkuun aikaan?
Itse en huomaa sen mitenkään vaikuttavan itseeni.

Illat pimentyneet on jälleen kerran loppukesän aika on enää niin lyhyt.
Ei muuta kuin lyhtykauppaan.

Huomasin ,että lyhty valikoima ei vielä olekaan runsas, no, nämä kyllä kelpaa mulle, 
värillä ei ole väliä, eihän ne pimeässä näy, vaan valo ,kutsuva valo.

                                                 Hyvää uutta viikkoa!

                                                                   ♥

Vielä perhosia

Suruvaippa

Vielä tahtoivat perjantain perhoset lennellä tänne sivulleni.
Perhosia toivon mukaan tulee lisää vielä ,jos luoja suo kauniimpia ilmoja edes hiukan vielä.

Amiraali

Herukka eli liuskaperhonen

Eilen satoi, tänään sataa, elokuu on ollut aika kostea ,jotta kukkasetkin alkaa kärsiä.
Mutta sammakoilla on lystiä ,pihalla pomppii pikkuruisia otuksia sinne tänne ja sisällekin pyrkiivät.
Oikeesti, kaksi kertaa olen tuvasta kantanut ulos, kun ensin kiinni sain pienen sammakon tässä viikon aikana.

En ole vielä keksinyt, mistä niitä sammakoita oikein tulee, ei niitä ainakaan suusta ole tullut, 
jos joku tietää sanonnan.
                                                Sunnuntaipäivää hyvät ihmiset! 

Kuu pullistuu

Eilisen aatoksia kelaan tässä ja toivon uutta kaunista päivää.

Aamu näyttää lempeältä kuin linnun maito, mistähän sekin sanonta aikoinaan on saanut alkunsa.

Myös eilinen päivä hemmotteli kyllä luonnonlasta ja ilta kruunasi kaiken ylpeillen.

Veneen teki mieli kovasti vesille ja minä sitä liottelin illan hämyssä soudellen ja huopaillen.
Auringonlaskun pilvet huikaisi kyllä katsojaa, mutta kuvissa ne ei enää näyttänyt tunteitaan.

Muutaman ajankohtaisen kuvan kuitenkin tohdin sivulleni pistää rauhaisasta  illasta järvellä.

Viikonloppu

Hyvää viikonloppua lukijat ja kaikki "kylässä" käyneet! 

Tiedote

Hyvää huomenta ystävät ja kaikki täällä pyörähtäneet katsojat!

On ilo olla täällä taas kaikin puolin ja mukava kun on vanhatkin kaverit tulleet uuteen blogiini.

                                                      Tervetuloa

                                                              ♥

Nyt asiaan.

Haluaisin tulla kovin paljon vierailemaan tästäedes kaveriksi tulleiden sivuilla,

mutta, nyt tulee mutta!

Olenko ollut liian kauan poissa, etten muista, tai en löydä joistakin paikkaa mistä sivullenne pujahdan?

Tarkistatko blogisi linkin sivullesi?

Daisy ja Mimon mami... etenkin teidän sivulle en pääse, vaikka mielelläni tahtoisin ♥

Ja jos minun linkkini ei näy, kerrotko sen minulle, sinä vierailija.

Minulle voi antaa negatiivistakin palautetta, otan siitä vain opikseni ...jos otan.

Kaikki kommentit menee tarkastukseen, mutta koskaan ei minulle mitään ikäviä kommentteja ole tullut,

eli julkaisen kyllä varmasti kaikki, ehkä en heti, kun en aina ole koneella, mutta hyvin piankin kyllä.

Kertokaa, onko minulla tuo kamala sanahirviö kun laitat kommenttia, se pitäs saada pois!!!

Niin ja laadin uuden nettiosoitteen, vanha näyttää että tämä blogi on poistettu, mutta täällä ollaan,
jos kiinnostaa jotakuta linkittää tämä blogi, klikkaa uusi osoite tuosta selaimesta, kiitos.

                                                

                                             MUKAVAA TORSTAITA 

                                                                           

Sadetta ,sadetta

Eilen iltapäivällä oli sitten mukava aurinkoinen keli ,
tuossa minä istuskelin puutarhassa ,nakotin kuin tatti ja katselin kun punalatvoissa oli kohinaa.
Kimalaisia pilvin pimein ja 4 neitoperhosta, amiraali ja suruvaippakin pyörähti.
Niin, joku voi ajatella, että aina vaan perhosia, noh.. ei se mitään, niitä tulee olemaan,
kesän sulostuttajia, ilon antajia, jos vaan ilmat suosii.

Illalla siihen ei enää paista aurinko kuuden jälkeen, niimpä siirryin kuistille 
seuraamaan pihan elämää.

Peippoja näkyy joitakin, liekköhän perhe, kuvan peippo näyttää mielestäni lapsukaiselta kerta.
Oravia juoksentelee neljäkin kaveria ,välillä toisiaan takaa ajaen ,välillä jotain piilottavinaan lehtien alle.

Tänään sataa,yöllä satoi, kuinkahan kauan nämä sateet kestää?
Vielä tahtoisin nauttia kesän kultapäivistä elokuun  tarjoamina, intiaanikesän muodossa.
Vaan ei kyllä hyvältä näytä.

Vaan tähän on tyytyminen, mietin jo muita asioita, pitäs tunnin päästä pistää grilli kuumaksi,
ennen kotiinpaluuta.
Parin päivän päästä tullaan Monan kanssa uudestaan, 
siitä tais muuten tulla minun kissa lopullisesti, näyttää siltä.

Virpi

Tytär valmistui ja sai töitä kaukaa pohjanmaalta, ja asuu siellä miesystävänsä luona.
Tälläisiä tessuja pari on siellä, kävin moikkaamassa joku aika sitten.

Viola

Leppoisaa sadepäivää Ystävät ja kaikki täällä pyörähtäneet, ihan mukavalta tuo sade kuulostaa kun rummuttaa peltikattoa,
että jotain positiivista.
Terkuin Ss